Voin muuten kertoa miten kävi kun menin muka henkselit paukkuen huijaamaan opiskelijaravintolan tätiä: se veti luonnollisesti pidemmän korren!
En ollu hoksannu kattoa kelan ateriatukikortin toiselle puolelle, olin lähinnä keskittyny ulkomaisen nimen muokkaamiseen tytön muotoon, ja eihän se sitten kelvannukaan ilman henkkaria, pankkikorttia, kirjastokorttia tai mitään muutakaan rinnakkaista korttia.
Ja koska näitä huijauksia on niin paljon, niin ei tullu missään tapauksessa kyseeseen, että mulle oltais annettu se alennus kun kerta oli vaan yks kortti. Perhana, sanon minä.
Maksoin siis 7,5 euroa maailman ripulin makuisimmasta kasviskeitosta, joka näytti aivan oksennukselta. Nyt oonki sitte loppuviikon syömättä, kun rahaa meni niin luvattoman paljon.
Hyvä minä, kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu.
Hei, kirjoittaisitko joku kerta, etta miten freelance toimittajaksi noin periaatteessa ryhdytaan? Ja miten ideoit juttusi ja yritat saada lehtia ostamaan sen?
VastaaPoista